Muistelen, että jokunen vuosi sitten ihan täällä blogin puolella vannoin, että opettelen neulomaan. No nyt se on viimein tapahtunut :) ja hei, ei se niin vaikeaa ollutkaan, vaikka taidoissa on vielä paljon parantamisen varaa. Halu oppia uutta on suuri. Tuokin oli sellainen juttu, mitä piti kypsyttää päässä ja ajan täytyi olla oikea :D
Mistä tulikin mieleeni mainita, että elämäni on heittänyt hieman häränpyllyä viime kesänä. Ei ole enää kotia, mitä remontoida.. sinne jäi unelmat ja haaveet. Parasta terapiaa tässä on ollut liikunta ja käsityöt. Voisin tehdä niitä loputtomiin ja haaveilenkin, että voisin tehdä työkseni juuri sitä mitä rakastan!
Neuloosi vain jatkuu ja jatkuu. Niin mielissään tästä uudesta taidosta ja siitä mitä kaikkea voinkaan tehdä! Toinen toistaan kauniinpia sukkia ja lapasia näkyy siellä ja täällä. (eli Facebookissa ja instagramissa) Hulluus iskee. Joku sanoikin aika kivasti, että tähän tautiin ei auta kuin yksi lääke ja se on *rumpujen pärinää* lankakerä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! :)